tiistai 10. kesäkuuta 2014

The fear is real

Hola!

Taa taitaakin olla viimeisia kertoja kun tanne mitaan kirjoittelen. Nimittain mun kotiinlahtoon on 6 paivaa ja 18 tuntia. Siis mita hittoa. Naa on taas naa samaiset "maailmanloppu" tunnelmat kun ennen tanne tuloa. "Siis oonks ma muka oikeesti lahossa jonnekkin vuodeks?" mut nyt ne on vaan vaihtunut etta "Siis onks taa vuos oikeesti muka jo ohi?". Kaikki hyva loppuu aikanaan. 

Mutta, kaydaan nyt taas vahan lapi kuulumisia. Mulla oli nimittain mun jenkki graduation viime sunnuntaina!! Sain pukea sen kuuluisan kaavun ja lakin paalle ja seremonian lopussa viskasta sen hatun taivaalle. Vahan kylla jannitti lompsia suuren yleison edessa hakemaan "todistusta", mutta mun kaveri mua muistuttikin etta "oot tanssinut ja limboillut tuhannen ihmisen edessa Senior Survivorissa, taa on siihen verrattuna niin piece of cake". 













Olin myos saanut kaksi palkintoa "honors night"issa, missa oppilaita kunnioitetaan ja palkitaan erilaisista "saavutuksista". Ma sain "Senior Athlete Award" ja "Senior Survivor Award":it! Suomessahan valmistuneilla on kaikilla juhlat aina samana paivana, mutta taalla niita on pitkin kesaa ja ollaankin kayty ihmisten juhlissa. 

Maanantaina sitten hyvastelin mun yhden parhaimmista vaihtarikavereista, Sophien ruotsista. Pidettiin Sophielle viime viikolla pienet "laksarit" Silver Lakella. 




 
Vaikka meidan koulussa on yli 20 vaihtaria, en oo kunnolla ystavystynyt kuin Sophien, Judithin ja Mateon kanssa. Mutta ei kai se haittaa, Amerikkalaisiinhan tanne tultiin tutustumaan.

Softballin saralla ollaan vihdoin saatu kausi paatokseen. Tai no, keskiviikkona on sitten banquet mutta nyt lauantaina meilla oli Regionals jossa havittiin. Voitettiin kuitenkin division 1 districts!





 j


Tanaan kavin koululla hakemassa yearbookin, joka on kylla tosi hieno! Kivasti toteutettu ja on ihana katsella totakin sitten myohemmin ja muistella tata vuotta. Oon ottanu hirmusesti aurinkoa, kayny kellumassa tossa koskessa erinaisten ihmisten kanssa, kayny biitsilla ja hengaillut muuten vaan. 

Nyt kun paivat oikeesti kay vahiin, on niin sekamelskeat fiilikset etta ei tieda miten pain olisi. Tuntuu, ettenhan ma nyt oikeesti oo viela lahossa. Pieni jannityskin on takaraivossa kun aattelen Suomeen paluuta. On niin outoa, kun haluaa kahta asiaa samaa aikaa. Haluan menna kotiin ja nahda kaikki rakkaat. Siis niin paljon. Mutta haluan olla taalla. En halua jattaa kaikkea taalla koettua, nahtya ja nyt jo omalla tavalla tuttua ja turvallista. Olen niin onnellinen etta paatin lahtea. Mun elama on rikastunut suuresti, ja nyt siina on niin paljon enemman kuin vuosi sitten. Olen vuoden vanhempi, mutta olen myoskin tuhansia kokemuksia, muistoja, kasvoja ja tuntemuksia rikkaampi. Koen olevani viela ihan se sama Tuulia kuin mita ennenkin, mutta tietenkin varmasti jokin on muuttunut. Olen itsevarmempi, suvaitsevaisempi ja rohkeampi. Olen taalla ollessa tehnyt asioita, mita en olisi ikina uskonut ja voittanut itseni lukemattomia kertoja. Olen luonut itselleni uuden elaman, maapallon toiselle puolelle. Ihan itse. Ja kylla sita kun ajattelee, tulee ylpeaksi itsestaan. Tama vuosi tulee aina olemaan osa mua, ja oon siita hyvin hyvin onnellinen. Vaikka mun aika taalla on kohta ohi, muistot elaa aina. Ikina en voi tahan hetkeen enaa palata, ja se jos mika hirvittaa, mutta kai sanonta "kaikki hyva paattyy joskus", pitaa paikkaansa. Mutta uskon myos, etta jonkun loppu on jonkun toisen alku. Voin, ja aion palata tanne. Dexterilla, Michiganilla, ja nailla ihmisilla tulee aina olemaan iso pala mun sydamesta. 

Kun sanoin, etta kotiinpaluu pelottaakin hieman, on se aivan totta. Ja oon varma, etta samanlaisia ajatuksia on myos muilla vaihtareilla. Samalla toivon, etta kaikki olisi samoin kuin lahtiessa, mutta samalla haluan etta jokin olisi toisin. Vuosi on lyhyt mutta niin pitka aika. On niin ihana nahda kaikkia kavereita ja vanhempia, ja toivon etta kaikki ihanat on siela viela tallella <3 koskaan en oo teita unohtanut, vaikka joskus vahan vahemman ollaankin pidetty yhteytta. Kotiinpaluu ja lentokentalle saapuminen on mielessa joka paiva. Naan uniakin siita joka yo. Matkalaukut huoneen lattialla muistuttaa asiasta joka paiva. 
On niiin ihanaa nahda kaikkia teita keta oon odottanut koko vuoden, kun palaan Suomeen. Toivottavasti hyvaksytte mut samanlailla kuin aina ennenkin, vaikka palaankin pala Amerikkaa mun sydamessa.

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

SENIOR PROM 2K14

Moikka!

Nyt olis Prom -postauksen aika! Menin siis yhden seniorpojan, Sam:in kanssa. Hanen pyyntotapansa oli hyva, koska mulla ei ollut aavistustakaan etta han aikoo pyytaa mua "talla tavalla". Voisin melkeen sanoa, etta jokasessa koulussa promposal season on aina jannittavaa aikaa, koska pojat yrittaa keksia toinen toistaan erikoisempia ja uusimpia juttuja. No, mullahan oli siis tilanne semmonen etta meilla koulussahan on aina tammoisia "koulupoliiseja" joiden tyo on pelkastaan jahdata ihmisia ja antaa heille jalki-istuntolappuja etc. Mulla oli siis yks jalki-istunto skipatusta koulutunnista johon en ollut sitten mennyt, ja sitten tammonen koulupoliisi etti mut kasiinsa ja anto mulle tammosen lapun, etta mun pitaa menna tapaamaan "Mr.Koenig"ia, joka on siis tammonen heppu joka meian koulussa hoitaa nk. "ongelmaoppilaita". Noh, siina sitten paivan aikana mietin kaikki pahat asiat mita on tullut tehtya ja valmistelin puheenkin sille tyypille valmiiksi etta "oon kylla kiltti lapsi". Sitten taa koulupoliisi tuli oikeen luokasta mut hakemaan tan tyypin puheille, ja kun mentiin rehtorinkansliaan niin Connie (koulupoliisi) sano vaan etta, "He's ready for you." ja osotti mulle tien tan Koenig:in toimistoon. Sinne kappailin kadet hikoillen mutta siella mua sitten odottikin Sam, kukkien kanssa :-D mun kaverit ja sen kaverit oli viereisessa huoneessa videoimassa koko hommaa ja haha kylla sai kaikki hyvat naurut mun reaktiosta..

Mun puvun kavin ostamassa mun kampaajan kanssa (kylla, luitte oikein. Siita on tullu oikeesti mun bestis taalla haha) jo hyvissa ajoin! Sitten koitti prom paiva, 17.5, jota kaikki oli oottanu sikana! Meilla oli meidan kaveriporukka -ryhma kasassa, ja kaikki kuulosti mahtavalta. Aamu alko sitten kun menin mun bestis kampaajan luokse tukanlaittoon. 
Tammosta tuli tukkaan:



Forever paras kampaaja, Briana haha <3
Tan jalkeen tultiinkin kotiin ja vaansin ite itelleni meikin. Kun oltiin valmiina niin lahettiin Taylorin talolle ottamaan parit kuvat, kun Taylor meni eri ryhman kanssa.






Tuosta hurautettiin sitten sutjakkaasti Casey:n talolle, missa koko meidan ryhma tapas kaikkien kuvia varten. Tuonne tuli myos meidan aivan upea Hummerin valkoinen limusiini, minka Jeff oli vuokrannut meita varten koko illaksi. Naiden kuvien jalkeen mentiin ensin syomaan Ann Arborin yhteen hienoimmista ravintoloista, Gandy Dancer:iin. Ruoka oli kylla aivan mahtavaa! Sielta sitten jatkettiin sinne jenkkien suurimmalle football stadiumille, "The Big House"een.


Jos sulla on deitti, promeissa on siis tapana ostaa sun deitille toi kukka, joka matsaa tyton mekon varia. Pojat ostaa tytoille ranteeseen laitettavan kukan, ja tytot ton rintaan tulevan. Ja sitten otetaan taa tyypillinen "yritan-laittaa-kukkaa-mutta-kukaan-ei-ikina-onnistu -kuva".
Mun corsage! Onnistuttiin varien matsaamisessa super hyvin :)
Ryhman tytot! Vasemmalta Parmeda, Nina, Olivia, Julie, Casey, Allyson, Alia and Allison.
Ja koko ryhma limon eessa! Oli kylla tehtava saada kaikki kattomaan samaan kameraan silmat auki ja hymy huulilla. Tassa ehka paras tuotos. :-D
Michigan Stadiumille saapuessamme meilla oli siis mahdollisuus menna kiertelemaan pelaajien pukuhuoneeseen ja sen jalkeen sinne itse kentalle ottamaan kuvia ja pallistelemaan maailman menoa. Kentalta mentiin sitten "ylakertaan" VIP -tiloihin jossa itse prom "tanssiaiset" oli. 



Paige <3
Sarina <3

Sierra <3

Tracy <3
Nina, Allyson & Molly <3
Judith <3
Savannah <3
Jack <3
Kun oltiin palyilty pari tuntia promien menoa, lahdettiin sitten Caseyn talolle takasin after partyihin, joka paatti illan hienosti :)



Semmoset oli mun promit, ja kaikenkaikkiaan omasta mielesta ne onnistu paremmin kun hyvin. Vietin ne ihanimpien ihmisten kanssa mita upeammassa ymparistossa. What else can you possibly hope for? 

Nyt ollaan aika hyvin ajassa mukana. Viela pitaisi kirjottaa softballin senior nightista, yhdesta paivasta jolloin olin oikeesti peloissani; siita, kun oikea tornado iski Dexteriin ja paivasta jollon koulu loppui. Tana sunnuntaina onkin sitten graduation! 

Palaillaan!!